Oppia ikä kaikki

Siitä on aikaa kun olen täällä kirjoitellut vaikka vanha bloggaaja olenkin. Onkohan jo kolmas blogialusta mitä pidänkään? Taitaa olla. Nyt ollaan jo vuodatus-ja blogspotalustoista päästy hieman ammattimaisemmille areenoille. Ainakin siltä se tuntuu. Ehkä siksi myös rima on asteen korkeammalla mitä tänne kirjoittelee. Ihan mitä sattuu kuulumisia ei  niin halua jakaakaan tänne. Sitä varten olkoon instan stoorit. 

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.

Muutos

Minun vuosi on kulunut tosi nopeaa. En voi uskoa, että siitä on jo puolitoista vuotta kun suljin kahviloideni ovet ja hyppäsin tyhjänpäälle elämään luottaen. Sen vain tietää kun joku juttu on nähty siihen hetkeen ja tarve uudelle oli. Olen ollut järjettömän kiitollinen koronalle omasta puolestani. Mulle se teki ainoastaan hyvää, vaikka muistan kun itkin aina Iltalehteä myöden kohtaloani ja annoin kasvot alueellemme miten pandemia vaikuttikaan matkailualan yrittäjiin täällä. Elän tosi tunteella tekemisissäni ja se on näkynyt aina enemmän tai vähemmän.

Siinä kun ekana koronakeväänä keräilin palojani lattialta keväällä kipsi jalassa tajusin, että keräilinkin itseäni kasaan uudestaan. Mikä mahdollisuus syntyä uutena ja katsoa elämää ihan out side of the box! En tippunutkaan rotkoon vaan laskeuduin itseeni. Aloin nauttia matkasta yhtäkkiä ihan uudella tavalla.

Muutos takaisin päin oli mulle väistämätön, sillä olin aidosti kadottanu itseni jo aikaa sitten. 

Kenen elämä tämä on?

Kahvila oli mulle vuosien juttu THE juttu. Rakastin sitä ja en sano, ettenkö ikinä tekisi come backia sen kanssa. En kuitenkaan vielä ihan lähiaikoina, vuosina. Jossain vaiheessa se työ meni kuitenkin mulla yli. Olin aikanaan ihan vain Kanttiinin Heli 26 v, joka halusi palvella asiakkaita ja leivoskella. Kittilänkin Soma oli vielä kivaa, kun sain olla yrityksen päivittäisessä työssä mukana ja johtaa samalla sitä siinä. Minun tiimiä. Hallitsin sen veilä. Levinkin Soma oli kiva ja hyvä juttu, mutta ketjuyrittäjäksi minusta ei enää ollutkaan. Ei niillä resursseilla, ei tällä luonteella. En yksinkertaisesti ollut johtaja tuolloin siinä määrin kuin olisi pitänyt olla. Siinä hetkessä silloin.

 

Pikkuhiljaa mulle alkoi tulla valtava arvoristiriita sisälle, paha olo. En mie ollu tätä tilannu, olin ajautunu tilanteeseen, jossa resurssit ei vastanneet työtehtävää. Olis tarvittu organisointitaitoja, delgointia, taloushallintaa ja ajanhallintaa. Kovuutta! Elin muka arkeakin siinä,  mutta en oikeasti elänyt. Selviydyin ainoastaan. Juoksin tulipalosta toiseen sammuttamassa niitä ja yölläkin pyöri työasiat mielessä kun tekemätöntä työtä oli niin paljon. Pelkäsin puhelinta ja pelkäsin postilaatikkoa. Jokainen pisara tuntui viimeiseltä pisaralta ja kuppi oli mennä nurin koko ajan. Voin aidosti fyysisesti pahoin kun edes kirjoitan tätä tekstiä ja palaan noihin aikoihin, sillä minun suurin haaste on antaa anteeksi tuo kaikki itselle tänäpäivänä. Tein niin paljon virheitä, joiden hintalappua yhä maksan. Kun näen ihmisen joka suorittaa ja elää samaa oravanpyörää näen itseni ja jälleen voin pahoin. Etenkin jos toinen ei sitä näe. Tajuan, etten voi toisia muuttaa mut puhumalla voin tehdä tietoiseksi asioita, jotta jos joku tunnistaa itseään voi se synnyttää halun tarkastella omaa elämää. Onko sitä enää? 

Muutu takaisin

Viime vuoden -20 keväällä lähdin pyynnöstä vetämään Tunturi-Lapin yrittäjien vertaistukiryhmää. Koin se mahdollisuutena uuteen, tilanteeseen johon tuli tarttua. Hanke oli success, löysin heimoni jonka kanssa näitä yrittäjyyden iloja ja suruja jaetaan ja uusi jatkohanke jatkuu yhä ensi vuoden loppuun saakka. Lähdin mukaan myös vuoden kestävään yksilö-ja business coach koulutukseen ja valmistun joulukuussa LCAF Certified Coachiksi. Siitä olen saanut Somalleni uuden tuulen ja juuri viikonloppuna rekisteröin itselleni uuden aputoiminimen Soma Coaching. Olen tästä tosi innoissani! Olen saanut hyödyntää koulutusta ja työkokemusta hanketta vetäessäni. Teemoina meillä on siellä kokonaistavaltainen hyvinvointi sekä viestintä. Miten mielenkiintoisia aiheita näistä 160 yrittäjän ryhmään kuulkaa nouseekaan välillä, ette uskokkaan!

Koulun ja sen myötä mitä elämä toi mulle eteen olen oppinut, että enää ei tarvi tavotella mitään. Kaikki on hyvin ja voin vain olla ja nauttia kun suunta, tarkoitus ja motivaatio on kohdallaan. Asiat tapahtuu aina minua varten, ei mulle. Olen pala palalta kuorinut ylimääräisyyksiä rungostani ja toivon että pienesti jo se aito Heli sieltä jo näkyy taas mikä katosi maailman kiireellisyyksiin ja stressiin aikanaan. Saan käyttää kaikkia lahjojani ja kokemuksiani hyväksi ja tarjota kaikkia oivaltavia valmennussettejäni niitä kaipaaville. Voit muuten käydä katsomassa jo nyt mitä tarjolla on, sekä lukea palautteita mitä olen saanut täältä:

 

Soma Coaching

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.

Mitä vuosien stressi minulle teki?

Ajattelin ensin, että mikä mie olen valmentamaan kun olen itse tehnyt aikanaan asiota päin helvettiä suoraan sanottuna. Sit tajusin, että olen paras valmentamaan aiheista, jotka koen vahvuuksikseni ja joista on kokemusta. Olen ikuinen unelmiinuskoja ja minussa on vahvaa eteenpäin vievää energiaa jaettavaksi saakka. Olen palautteiden mukaan loistava kannustaja ja innostan asiakasta heittäytymään ja uskomaan hänenkin itseensä. Näen jokaisessa asiassa positiivista ja potenttiaalia ja saan sen kyllä irti.

Vaan palataampa takaisin tähän stressiin. Otetaan esimerkki mistä alussa kerroin. Mitä tekee stressi ihmiselle kun ei pidä huolta itsestä ja laittaa aina asiakkaan, toisen tai minkätahansa muun edelle, muttei itseään. Ja lue: se tarkoittaa myös sitä ettet arvosta itseäsi, et laita perhettäsikään etusijalle. Sillä jos olet rajaton ja suoritat kaikkialla hyväksyntää hakiessasi työstä tai touhusta niin siinä todella kärsit sinä itse ja sinun läheisesi. Ja mitä siitä seuraa on valtava sisäinen pahaolo, kun tajuaa ettei riitä kelleen. Ei tietenkään koska on rajaton! Ei itselleen, ei perheelleen. Ei ole aikaa ajatuksilleen, omaan hyvinvointiin, ei lapsille,  ei ystäville ei harrastuksille, ei työn kehittämiselle. Ei milleen. Henkisesti et kykene olla läsnä, sydän hakkaa, hengitys on pinnallista ja unet sakkaa. Ruokailu on mitä on. Kortisolit on huipussaan. Sammutat vaan tulipaloja. Olo on välillä ollut kuin nurkkaan ajetulla koiralla, joka ei saa happea. Olet päästäny ittes siihen tilanteeseen, jossa et aja enää elämäsi autoa kuskinpaikalla vaan suoritat elämää, joka ei ole enää sinun. Pelkäät jo huomista ja pää on täynnä asiota mistä olet jo myöhässä. Olet niin sanottu no life yrittäjä, ihminen. Tai ainakin mie olin lopussa. Sain siellä loppuvaiheessa kiinni jo tästä ymmärryksestä ja myin toisen Soman ennen koronaa vähentääkseni työtä. Mutta korona kun tuli olin, että nyt loppuu tämä kaikki. Ihan sama mitä tuli mut haluun elämäni takaisin. Vaikkei mulla ollu mitään tietoa huomisesta tiesin, että näin ei voi jatkua. 

 

Mitä kävikään keholle?

Entinen pahoinvointiyrittäjä oli nyt joutunut totisen paikan eteen. On ollu pakko pysähtyä kehon ja mielen äärelle, kysyä siltä aidosti mitä se haluaa. Se ei paljoa halua, se on halunu vain levätä. Nyt kun todella hiljensin, se ei enää kuiskanut mulle kuulemattomalle vaan huusi viestinsä.

Miettikää. Olen uupuillu (jep, muotia. Kaikki uupuilee, kannattaa miettiä miksi? Mikä ajassamme mättää?) vuosia ja käynyt psykiatrisella sairaanhoitajalla hakemassa työkaluja arkeeni muutamaankin otteeseen- työn ohessa aina tämä ”toipumistyö”. Joku meni mulla vikaan kun viimeisen hoitojakson päätteeksi tempasin kylmiltäni kuukauteen 1. Arctic Challencen 2. Sprintti Triathlonin 3. Ruskamaratonin polkujuoksun. Piti näyttää kuin kova mimmi oon! Kanta.fi dokkarit kertoo kuitenkin, että olen täysin läsnäolematon, ylivirittynyt. Suoritin terapiatkin, hyvä minä! Työvuorossa sitten linkkasin viikon superkuukauteni jälkeen ja taisin olla kolme kuukautta flunssaputkessa päälle vielä. Kesti tovi toipua. Mutta tulipa tehtyä ja olin timmissä kunnossakin tuolloin.  Ei käynyt pieneen mieleen ajatella, että oliko tuo kaikki tarpeellista eron jälkeen jo muutenkin stressaavaan kahden kahvin yrittäjyyteen keskellä kesäsesonkia. Että olisiko se keho halunnut vaikka levätä välissä edes viikon? Jostain syystä en ajatellut, että minäkin voisin tarvita ja ansaitsisinkin lepoa. Että minäkin olisin vain ihminen. Minun kehohan jaksaa, päätin.

 

No tosiaan tähän päälle kahden kahvilan alasajot , jalkapoikki onnettomuus kipsineen ja uusi työ plus soman kehitysprojektit niin homma bueno. Kaikki muuten ok mut kehopa ei enää jaksanutkaan. Pitkittynyt stressi romahdutti kehon niin, että  tänään ihmettelen ja tutkitutan miksi ravintoaineet eivät ihmeydy enää minuun. Rautavarastot tippui anemiaksi saakka, kilpirauhasen vajaatoimintakin lukee uutena papereissa ja lihaksiin ei kerry voimaa. Palautuminen on heikkoa.  Seuraavaksi selvitellään suoliston tilaa, missä mättää. Onko kenties  muitakin autoimmuunisairauksia. Keho kun on sellainen dominoefektipaketti. Yksi kun krakaa niin siitä se siten lähtee. Siksi, siksi kannattaa aidosti kuunnella itseään ja hoitaa itseään. Olla hyvä itselle. Sitten voi tulla se hetki kun ei enää osaa levätä ja toipuminen onkin jo vaikeampaa.

Kannattiko siis kärvistellä äärirajoilla ja olla kuuntelematta kehoaan? Juu ei. Voisimpa sen suhteen kääntää kelloa, mutta en. Tästä syystä herättelen ihmisiä, että huomatkaa merkit, kuunnelkaa kehoa ja mielen sanomaa. Antakaa sille mahdollisuus tulla kuulluksi älkääkä vaimentako sitä niinku minä tein. Sitä juostaan vaan pakoon sitä sisäistä pahaaoloa ja huonoa itsetuntoa. En voi sanoin kuvata kuinka surullinen olen ollut tänä vuonna kun olen tajunnut mitä olen tehnyt itelleni ja läheisilleni tällä. Olen surru niin paljon tuntematta jääneitä tunteita joita olen suorittamalla paennut. En nähnyt varotusmerkkejä, vaikka ne oli kissankokoisin kirjaimin mulla edessä. Nyt näitä paloja sitten keräillään lattialta ja nyt ollaan viisaampia. Pakko olla! Enää ei huvita toistaa samoja virheitä. Nyt riitti oikeasti. Nyt on  todella tämä vuosi mennyt opetellessa kuuntelemaan itseäni, hallitsemaan itseäni, aikaani, kirkastamaan elämääni ja sen suuntaa. Opetella lepäämään säännöllisesti. Life Coach koulu on kuin vuoden kestänyt terapia mulle, jossa olen saanut koota itseäni ja miettiä omia juttujani, tavoitteitani ja sitä mistä tulen, mitem pitkälle olenkaan jo päässyt. Minua on coachattu vuosi ja olen tehnyt sitä itse myös muille. Olen opetellut asettamaan rajoja sinne sun tänne ja nauttimaan elämästä. Miettimään aina, että antaako tämä juttu mulle enemmän vai ottaako enemmän. Mikä on minun rooli tässä? Olen rakastanut joka sekunttia tänä vuonna, vaikka olen ollut todella harvinaisen väsynytkin, sillä nyt ollut mahdollisuus jopa olla väsynyt välillä. Koen, että olen saanut uuden mahdollisuuden niin monessa asiassa ja olen valtavan kiitollinen ihan kaikesta mitä tässä on käynyt ja ollut koko elämässä. En olis tässä tänään ilman haastaviakin hetkiä.  Vihdoin moneen vuoteen olen elänyt voimavarojeni rajoissa ja kulkenutkin eripuolilla. Mutta olen elänyt ja se on ihanaa. Ja se on pääasia mulle nyt.

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.

Työn organisointi ja ajanhallinta

Laitan itseäni kuntoon tällä hetkellä monella eri saralla (niistä lisää myöhemmin) töideni ohessa ja teen sitä siten ja siksi, että jaksan kaiken uuden ja innostavankin. Jotta uutta omaksuu täytyy olla resurssia omaksua. Jos sulla ei ole resurssia, tulee vastaan ahdistus ja kyvyttömyys ottaa uutta vastaan, jopa vastarinta kun tietää, ettei kykene vaikka haluaisi.  Täytyy nimittäin ymmärtää, että myös kaikki sellainenkin uus upeakin on kuluttuvaa, hyvää stressiä, ja vastapainoksi tulee siihenkin ottaa palautumisia, jotta oppimista tapahtuu ja draivi pysyy. Jopa lepää siinä samalla. Tärkein keinoni omien rajojeni, etenkin itse itselleni asettamien, kiinnipitämisessä ja kehon kuuntelussa on ollut mm. stressin- ja ajanhallintataidot. Tunne- ja vuorovaikutustaidot aivan yhtä paljon myös. Tää homma ei vaan innostujalla toimi muuten ellei näitä kaikkia taitoja käytä aktiivisesti. 

Tästä syystä olen lanseeranut ensimmäisen nettivalmennuksen juurikin työnorganisointiin ja ajanhallintaan ja nyt sinäkin pääset siihen, mikä sulla kiinnostaa miten ja millä kulmalla mie valmennnan siihen muita. Tässä on olleet kaikki keinot käytössä itselläki, sillä onhan tässä hommaa, totaaliyksinhuoltaja, täyspäivätöissä ja sivutoimiyrittäjyys. Pari kouluakin päällänsä, joista toki toinen loppuu nyt jouluna. Omakotitalo eläimineen on kans mielenkiintoinen kombo kaikkeen mut jotenkin tämä vain nyt toimii ja tilaa sille elämällekkin on todellakin jäänyt. Uusin innovatiivi on kävely ja kirjojen luku sekä keramiikkataiteilu. Introverttina nautin kun saan operoida työni kotoa käsin ja etämaailma tuo niin paljon mahdollisuuksia kaikkeen. 

Tule siis ajanhallinta work shoppiin linjoille tiistaina 2.11 klo 18 ja kuulet innostavan teorian lisäksi kivoista työkaluista, joita voit huoletta kokeilla omaan arkeesi. Jaan pajassa esimerkkejä omasta arjesta mukana myös.Teette työpajassa jokainen halutessanne omat planit miten edetä tavoitteissanne. Lopuksi jaetaan oivalluksia. Työpaja kestää noin 1,5 tuntia ja on ensimmäinen laatuaan avoimena. Olen aiemmin vetänyt näitä suljetusti työkseni yrittäjäryhmälle saadakseni palautetta ja hiotakseni tuotteita. 

Työpajan hinta on  10€, mutta blogini lukijana saat sen nyt tutustumishintaan -50% eli 5€ :lla koodilla BLOGI. Annan pajalle rahat takaisin takuun, jos et koe saavasi siitä mitään hyötyä. Et siis menetä mitään joten tule mukaan!

Work shopin voit lunastaa etukäteen täältä:

Työn organisointi ja ajanhallinta work shop

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.

Kiitos!

Kiitos kun luit tänne saakka ja toivottavasti nähdään jos ei tulevassa työpajassa niin jossain muussa. Tulen lanseeraamaan nyt näitä useampiakin eri aiheista tänne, jotka koen omakseni. Multa on toivottu myös valmennuksellisia työpajoja kuten Hyvinvointia maalaamalla sekä aarrekarttapajoja. Josko löydän tilan niin heti pystyy vaan nekin! Jos ei muuten niin tuu instaan, siellä mie pyörin paljon käyttäjä @helialatalo. Ihanaa syyslomaviikkoa just sulle. Elä ihminen <3