Raju, mutta hyvä vuosi 2020

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.
Kuva by Timo Koivisto

Vuoden vaihtuessa halusin bloggailla omastani. Tästä meille kaikille ah niin oudosta ja erikoisesta, piinaavastakin, koronavuodesta 2020.  En kirjoita nyt maailman näkökulmasta, sitä on lehdet vääränään, vaan ihan henkilökohtaisesta näkökulmasta. Miten meni niinku omasta mielestäni. 

 

Miehän revitin kaiken alas, laitoin ihan kaiken uusiksi ja lähdin ihan alusta. Koen, että mulle tapahtu vuodessa viiden vuoden jutut, sairaannopeassa tahdissa. Olo on kyllä sen mukainenkin, kuin jyrän alle jäänyt. Ihan myrskyn jälkeinen olotila nyt.  Tyyntä päin silti onneksi.

Järjetön vuosi 2020

Niin kauan kuin muistan minua on määrittänyt pitkälle Soma, tai ylipäänsä työ mitä teen. Olen äärimmäisen vahvasti työminäni hallitsema, sillä kaikki työ mitä olen tehnyt on ollu mulle aina enemmän kuin työtä. Ne on elämäntapoja mulle. En tee työtä koskaan vain palkan takia, olisin rikas jos näin olisin tehnyt. Teen työtä koska pidän niistä mitä teen. Välillä liiankin paljon.

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.

 

Tammikuu 2020 lähti päätöksellä  myydä Kittilän Soma, se oli muhinut mielessäni jo syksyn. Tehtiinki kaupat ostajan kanssa hiihtolomille. Oli hurja talvi, asiakkaita riitti enemmän kuin ikinä. Helmikuun lopussa ja maaliskuun alussa raivattiin Kittilän Soma myyntikuntoon ja mentiin laittamaan Levin Soma iskuun. Maaliskuun 14 pvä meillä oli Matti Vanhasen taidenäyttelyn avajaiset Levin Somassa. Viikko siitä suljin kahvilan kun korona iski voimalla tunturiin. Viikon sisään tein nopean päätöksen irtisanoa toimitilan, työsuhteet ja kaikki sopimukset. Olen aina ollut sairaannopea päätöksissäni ja tekemisissäni ylipäätään. En hio, enkä esivalmistele. Teen vaan menemään ( ei aina hyvä piirre, mutta tuottelias). Olin jo niin rikkipoikki väsynyt kaikista kahvilavuosista ja päätin, että koronakriisi olkoon minulle katalyytti muutokselle, jota olin jo niin pitkään kaivannut. Tiesin, että olen niin paljon muutakin kuin kahvila, mulla on muutakin annettavaa ja osaan paljon asioita – mitä en edes tiedä. Päätin luottaa sokeasti elämään, ottaa muutoksesta nyt kiinni ja heittäytyä tuntemattomaan. Katsoa mitä siitä seuraa. 

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.
Vuoden aikana on tullut oltua oman yrityksen ja hanketyön puolesta jos vaikka missä lehessä.

Uusi työ

No siinä muuttotouhuissa kun oli 6 vkoa aikaa tyhjentää kahvila ja varastoida se, katkaisin nilkkani. Kuusi viikkoa kipsissä oli opettavaista aikaa ihmiselle joka ei pysty oikein pysähtyä. Koko Suomi oli lock downissa joten se oli hyvä aika itellekki toipua kotona, kun ei tarvinu liikkua missään. Siinä kipsissä istuessa mulle kuitenkin soitettiin ja tarjottiin Leaderiltä projektinjohtajan pätkätyötä kuudeksi kuukaudeksi. Saisin vetää yrittäjille tehtyä vertaistukihanketta koronan yli. Otin työn vastaan ja se alkoi samantien kun 6 vkon sairausloma oli ohitse.

Sepä olikin mukava työ!  Minua hirvitti, ja hirvittää yhä digiloikka minkä siinä tein. Käytännön kahvilatyvär joka on allerginen tietokoneelle joutui tosissaan epämukavuusalueelle kaikkine digijuttuineen mut jotenkin selvisin kuitenkin hyvällä perehdytyksellä ja apuahan sain kun kysyin. Avoimena ihmisenä vertaistukiverkoston kasaaminen ja ylläpitäminen oli helppoa mulle. Hanke jatkuu tänä vuonna, samoin toinen Leaderin projekti minkä vedän loppuun nyt. Ilmeisesti tein työni hyvin kun jatkoa haluttiin. Eritoten minua lämmittää esimieheni kiitokset, sekä aivan ihana ja yllättävä Pelkkänä Korvana hankelaisten joulutervehdys. Tiedän, että kun työ on merkityksellinen ja arvokas mielessäsi niin onnistut siinä eittämättä.  Mulle sopii itselle se, että näen työssäni jotain suurempaa tarkoitusta. Se on mulle tärkeä pointti, motivaatiopula näkyy heti työssä enkä halua käyttää aikaani sellaiseen hommaan.

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.
Palovaaran laavulla juhannuksen aikoihin hankelaisten kanssa, eka kohtaaminen

Kesä

Kesä oli outo. Mulla oli kahden viikon kesäloma, sillä olin lupautunut töihin ehdolla, että saan pitää 6 kk:n työstä kerääntyvät lomapäiväni kesällä. Koin, että tarvitsin sen, sillä ei aika kipsi jalassa ja kivussa ollut lomaa. Ja edellisestä lomasta en kyllä muistakaan milloin se on edes ollut. Ehkä 05/2018 Balilla 2 vkoa, sieltäkin hoitelin työhommia puhelitse silti. Lähdin heinäkuun lopulla Helsinkiin 2 yöksi keramiikkakurssille ja muistan, kuinka somettelin podcasteja jne eetteriin lomastani huolimatta, sillä en osaa olla ”lomalla”. Mulla hävetti koko loma, kun työtkin olivat vasta 2 kk sitten alkaneet. Koin mielessäni, että en ollut edes oikeutettu siihen. Olen järjettömän armoton itselleni. Koen, että minun pitäisi tehdä hulluna töitä, jotta riitän itselleni ja asettamilleni tavotteille joilla ei ole rajoja. Tämä on ristiriitaista, sillä kanssaeläjiltäni tai muilta en sitten puolestaan oikein odotakkaan mitään. Tulee tehtyä itse aina enemmän kuin velvollisuudet vaatisi ja sitten oletkin aina väsymyksen kanssa vähän niin ja näin tööt.

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.
Kesä ja mökkilaituri

Syksy

Syksyllä aloin muistamaan, että mulla oli omakin yritys Soma, jota piti kehittää. Alkoi olla aikaa kulunut jo muutama kuukausi kiinnipanosta joten olin valmis siihenkin. Tiesin Soman kehityspolkuideani, olinhan ne itse huhtikuussa kehitellyt, mutta en ollut ollut valmis vielä edistämään niitä, koska kaikki luovuus vaatii lepoa ja aikaa ja ne polut olivat lähinnä luovia. Luovuus ei kuki stressissä eikä väsymyksessä. Se tukahtuu.  Ei ollut ollut kovalevyllä vapautunutta tilaa moiseen koska olin yhä uuden työn oppimisen ja läpiviennin huumassa. Pikkuhiljaa kuitenkin saatiin ammattilaisten kanssa ajan saatossa verkkokauppapohja Soman jutuille, sekä modistettu logo. Mulle tuli ajatus kissaprintistä ja savijutuista. Olin aikaisemmin jo ilmottautunut business coach ja yksilövalmentajakouluun, joten sitäkin siinä touhuillut ohella. Kakut ja kombuchat elävät myös rinnalla tässä, nekin omia juttujaan. Paljon oli siis päällä syksyllä ja kun Leaderin työ hankkeen parissa loppui marraskuun puolessa välissä kiihtyen vain loppua kohti, vaihdoin lennosta verkkokauppajuttuuni ja Somien hommieni pariin.

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.
Verkkosivuille fantasiakuvia otti Johanna Labba

Pieni romahdus

Joulukuussa huomasin kun jouduin/sain pysähtyä kehon merkit  ettei kannattanut enää lähteä salille tai muutenkaan riehumaan mihinkään. Mulle tuli semmosia sydämen muljahteluja, sekä tosi nopea leposyke. Myös unirytmi sakkasi ja keho on vaatinut hulluna unta, mikä on hienoa, että nukuttaa silti.  Rekojakelupäivä oli pahin, tuntui että kuolen kun sydän hakkasi ja kasvoja koristaa nyrkinkokoiset silmäpussit.  Huomasin, että keho on ihan hullussa ylivireystilassa, eikä se osaa palautua.

 

Pystyn suorittamaan ihmeellisiä asioita ja tekemään mitä sattuu, mutta kun pysähdyn en oikein kestä viestiä mitä keho välittää. Haluaisin vaimentaa sen tekemällä lisää jotain kuin että pysähtymällä. Olen huomannut, että olen huono sietämään tekemättömyyttä ja pidän itsestäni kun olen touhukas ja saan aikaan, tykkään siitä. Työtähän yrittäjällä on aina, asut omakotitalossa ja olet yksinhuoltaja. On kovin vaikea ottaa lepoa kun aina on tehtävää kun silmät avaa. Etenkin kun olet varustettu loputtomilla ideoilla ja luonteella, joka tahtoo toteuttaa impulssinsa mielellään nyt ja heti. Minun on ollu pakko siis hyväksyä nyt se tosiseikka, että olen 41 vuotias, en ole enää kone eikä työ tekemällä lopu. Eikä minun ideat lopu vaikka kuinka niitä teen.  Mie riitän vähemmälläki työllä ja tekemisellä – jopa itselleni,  kun taatusti riitän muillekkin. Minun pitää opetella lepäämään ja ottamaan palauttavaa aikaa. Vaikka väkisinkin. Lapsikin on jo niin iso ( täyttää nyt 15) että pärjää kotona jo päivän pari jopa itsekkin tarvittaessa, etenkin jos ei ole kouluaamuja. Tämän aion ottaa mukaani vuoteen 2021; sen että vähempi hommia riittäisi minulle ja aion rajata itse itseäni. Opetella rajaamaan ajankäyttöäni työ vs. koti. Lisäksi aion hemmotella itseäni, sillä ekaa kertaa elämässäni on tilanne, että mulla on aina viikonloput vapaata. Se on lottovoitosta seuraava ihmiselle, joka on tehnyt koko elämänsä aina vkl ja lomat töitä. Superkiitollinen siitä, että on vapaata ylipäätään jos niin haluaa. Ei ole ympärivuotista kivijalkaliikettä, joka on avoinna 7 päivää viikossa. Ei yhtä eikä kahta kahvilaa, kuten on ollut viimeiset vuodet kahden Soman kurimuksessa.

Erakko

Opin tämä vuonna itsestäni myös sen, että olen aidosti todella erakkoluonne. Olen tiennyt aina, että olen sosiaalisen työroolin omaksunut introvertti, mutta en tiennyt, että olen toisinaan ihmisiä kammoava erakko. Halkean onnesta kun ei tarvi nähdä ketään jos en yksinkertaisesti jaksa. Voi olla, että se kuuluu tähän minun ”toipumisvaiheeseen” nyt, mutta olen vetäytynyt lähes kaikista sosiaalisista suhteistani kuoreeni viimeisen puolen aikana. Kiitos korona se on ollut ok hyväksyttävääkin senkin takia.  Minua ei näy missään, muualla kuin ladulla tai kaupassa sekä instagrammissa 😀 . Some on niin kiva kun voin ruudun takaa sosialisoida sen minkä haluan, ne mitä haluan jakaa,  ja lyödä sitten lentotilan puhelimeen. Sopii mulle tämä! Ehkä minut tosiaan voi nähdä kävelemässä joskus hautuumaalla sillä rakastan rauhaa ja kauneutta mitä siellä on. Kuulostaa pelottavalta, mutta olen tämän nyt itse valinnut, jotta olen selvinnyt tästä vuodesta, enkä tiedä sosialisoidunko tästä koskaan vai annanko mennä tällä, sillä rakastan tätä moodia nyt. En ole vain yksinkertaisesti jaksanut ylläpitää yhtään suhdetta enempää sillä kaiken läpikäymistä ja ihan selviytymistä arjen työstä on ollut niin paljon.  Sosiaalinen kahvilayrittäjyystyö työnantajuuteineen ja päälle supersosiaalinen Pelkkänä Korvana duuni ( onneksi paljon etänä kuitenkin, mutta silti uusi työ, uusia ihmisiä ja paljon ) imi minusta paljon ja minun on pitänyt keskittyä itteni suojaamiseen,  jotta on mistä ammentaa arki,  sillä en ole ehtinyt kuitenkaan oikein palautua, etsimään sitä palauttavaa juttua missään vaiheessa. Aion pitää tämän moodin kunnes se ei tunnu enää hyvältä, koska yksinkertaisesti tarvin sen nyt eheytyäkseni.

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.

Mitä nyt?

Arkihan alkaa itselläni taas maanantaina. Otan haltuun itselleni uuden hankkeen taas, nuorten parissa tällä kertaa, tärkeä sekin. Tulette kuulemaan varmasti tästäkin vielä. Lisäksi vedän Soman juttuja tässä rinnalla kuten tähänkin saakka. Siellä on kehityspolut kissatuotesarja Yhdeksän Elämää, keramiikka eli Juuret-sarja ja kuksaprojektini ja Soma Kombucha sellaisia mitkä ovat kesken ja niissä on potentiaalia kyllä. Verkkokauppaa kehittelen samalla ja muutamat työpajat pidetään kuten Paint and Wine on nyt 15.1. Tosi paljon satsaan ja odotan kouluviikkoja valmentajaopinnoissani aina, sillä voin käyttää niitä hyväksi niin työssäni kuin omassa yrityksessäni. Lisäksi ne on mulle superterapiaa, sillä mehän coachataan siellä kaikki toinen toisiamme ensin.  Uskon ja tiedän olevani huikea valmentaja tulevaisuudessa niin yksilöille kuin työyhteisöille. Toivon saavani koulusta lisää mahtavia työkaluja omaan jaksamiseen, osaamiseeni sekä pätevyyden valmentaa omalla persoonallani höystettynä, saada ihmiset uskomaan unelmiinsa, asettamaan sekä saavuttamaan tavoitteensa. Löytämään oma potentiaalinsa ja maalittamaan unelmansa. Ennen kaikkea määrittelemään ne ensin, miettimään omat tavoitteet. Tiedän, että osaan sen sillä olen tehnyt kaiken jo itsekkin ja Pelkkänä Korvana työkin oli jo mulle tätä käytännössä. Loisto referenssi siis jo hiassa ja nyt lisää työkaluja niin tästä tulee kans hyvä juttu vielä ajan kanssa.  Olen niin iloinen, että kahvilan sulkeminen avasi minulle tämänkin oven, sillä tämä on mielestäni se The Ovi minulle isosti. Niin itselleni kuin se, miten voin todella olla avuksi myös muille. 

Uskon siis, että on tulossa taas mukava työntäyteinen vuosi. Nyt aion kuitenkin olla tarkempi oman ajankäytön kanssa  ja viettää myös palauttavaa aikaa. Aion opetella optimoimaan ylipäätään ajankäyttöni. Lisäksi lupaan kuunnella itseäni jos tuntuu, että ylikierrokset vie niin sitten pitää ottaa avantoa ja pausenappia. Pysähtyä hetkeen ja ottaa aikalisä. 

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.

Rakkauden vuosi 2020

Katselin vanhoja juttuja puhelimesta nyt menneellä viikolla ja olin vuosi sitten sanonut, että 2020 tulee olemaan rakkauden vuosi. 2019 kun oli mennyt muistojeni mukaan itseni deittailussa ja opettelemalla tuntemaan itseäni, rakastamaan itseäni, ymmärtämään mitä on rakkaus ja tasavertainen parisuhde ylipäätään. Lisäksi olin opetellut jo siellä hienosti irtipäästämään asioista ja aioin jatkaa irtipäästämistä vuonna 2020. Siitähän tuo minun tekemäni best sellerini Tyttötaulukin kotona muistuttaa; irtipäästämisestä ja siitä kun sen tekee, niin asiat etenee kuten kuuluukin. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin uusi avautuu. 


Pitkään, tosi pitkään ajattelin, että rakkausjutut ei ole mulle tai minua varten. En ole nähnyt kovin onnistuneita stooreja ja omat kokemukset lähinnä saaneet aikaseksi aina kunnon muurinrakennushommat vaan. Olen miettinyt, että mie vain en ole yksinkertaisesti parisuhdeihminen.  Olen kokenut, että olen jotenkin viallinen,eikä minua voi rakastaa kun olen tämmöinen ”vaikea” ja itsenäinen. Näin mulle on sanottu ja onhan se tottakin, vähän ainakin. Ristiriitaisesti kiintyvänä olen vetänyt puoleeni välttelevästi kiintyviä ja ne helposti sekoittaa rakkauteen kun kiintymysmallit aktivoituu. Vaikkei sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Mulle rakkautta on ollut pelastaa muita, yrittää parantaa tai jotain yhtä köpöä -läheisriipppuvuuden tuonkaltaisa muotoja missä saan arvoni edellämaituista asioista.  Siihen on aina kuulunut kauhea epävarmuus tulevasta ja draamaa. Enkä ole liioin osannut ottaa vastaan rakkautta, sillä olen silti aina tiennyt järjellä, ettei näissä kuitenkaan käy hyvin. On ollut parempi olla siis yksinään.  Enkähän mie ole edes päästänyt ketään aidosti lähelleni, olen tiellylailla ollut tehty teflonista, ei minusta ole saanut aidosti otetta kukaan. Miettiny monesti, et jos löytäisin kaltaiseni tyypin niin se voisi ehkä toimia. Ajattelin ettei tällaista taida olla. Tai ettei kukaan kestä kaltaistani elämää sekoamatta.  

Kävin nyt syksyllä terapiassa muutamat kerrat jatkuvaa suorittamista ja jaksamista selättämässä, itseäni lisää ymmärtämässä ja itsestäni lisää oppimassa. Olen triggeröitynyt asiosta kuten epävarmuudesta, pelastamisesta, toisen puolesta asioiden tekemisestä tunteakseni olevani hyväksytty ja hyvä tyyppi. Se kaikki on ollut traumapuhetta, ei niinkään rakkautta niinkuin sen tänään näen. Ei ainakaan rakkautta itseäni kohtaan, sillä olen vetänyt itseni näissä(kin) ihan piippuun, koska nämä kaivot ovat aina loputtoman pohjattomia näissä yhteyksissä. Tasainen ja turvallinen on ollut tylsää mulle. Nyt en ole muuta enää osannut kaivatakaan kuin tasaista ja turvallista, lempeää rinnalla kulkijaa, sellaista joka ei näe minun touhuissani uhkia, vaan  joka kannustaa ja kunnioittaa kun näkee, että toinen tekee omaa juttuaan. Ja tekee niin itsekkin!  Näen niin eri silmin, niin monet asiat ja olen onnitellut viimein itseäni toipumisesta, ainakin hyvästä aidosta alusta. Minun on ollut pakko opetella rakastamaan itseäni, asettamaan rajoja, kunnioittamaan itseäni ja ymmärtämään, että minä(kin) ansaitsen kaiken hyvän. Niimpä olen uskaltanut avata itseänikin, muurejani ja katsomaan ympärilleni. Silläkin uhalla, että sattuisi taas. 

Eikä tässä iässä jaksa enää mitään pelejä tai kissahiirileikkejä, vaan haluaa tasavertaisen ja hyvän tyypin, samankaltaisen toosottelijan/ tekijän, joka koen että miekin olen. Semmosen joka saa sinut nauramaan ja jolla on hauska huumori. Joka jakaa saman arvomaailman sinun kanssa ja jolla on hyvä sydän ja jonka seurassa on hyvä olla. Joka tuntee itsensä, tietää menneisyytensä, on sinut itsensä kanssa.  On aito ja rehellinen. Tekee omaa intohimoaan työkseen ja ennen kaikkea on hyvä tyyppi ja hyvä isä lapsilleen. Arvostan näitä piirteitä taivaisiin saakka. En ikinä kuvitellut, että voisin löytää edes tyyppiä, joka ois kaikkea tuota ja jonka itsetunto kestäisi touhunnaisenkin ilman alemmuuskompekseja, mutta niin se vaan ihmeiden vuosi 2020 teki senkin tempun. Yllätti minut ihan! Pelkkänä Korvana hankkeen parissa laavulla ekaa kertaa tavattiin kesällä ja nyt puoli vuotta jälkeen hän on vieläkin elämässäni, eikä ole vielä juossut karkuun. Puoli vuotta kun tutustuu ja tapailee rauhassa niin kai sen voi jo uskaltaa ääneenkin sanoa, että on ihastunut ja haluaa, että toinen olisi siinä vielä ensi vuonnakin? Vaatii paljon multa ristiriitaisesti kiintyvältä itsenäisyyden multihuipentumalta sanoa kaikki tämä, mutta en ajatellut, että hänen kaltaisia helmiä on edes olemassa. Todellakin haluttaa nyt pitää tästä kiinni. On ollut upeaa huomata kuinka kunnioitus ja välittäminen toista kohtaan voi kasvaa ja lisääntyä kokoajan, ei päinvastoin. Mukavaa tunne kun toista voi katsoa jopa ylös ja sanoa, että hitto mie arvostan sinua.

Kiva seikkailu siis tällainenkin minulla täällä, josta ei ole sen kummemmin missään niin näkynyt tai kuulunut. Jokainen medialukutaitoinenki varmasti ymmärtää, että some-elämä on some-elämää, se oikea on lopulta jotain muuta.  Kellä onni on, se onnen kätkeköön – hyvä sanonta sekin. Sitä on eletty ihan livenä hiljokseen tutustuen töiden ja lasten ehdoilla, siellä arjen pienissä väleissä. Aivan loistava tapa kun jättää kiireen ja toisen kahlitsemisen väliin ja luottaa vaan elämään ja tulevaan. Hiljaa hyvä tulee. Ehkä luet tekstin, ehkä et. Mutta haluan sanoa silti, että kiitos Lauri kun olet olemassa <3 . Voin sanoa, että minullakin on aidosti rinnallakulkija, enkä vois olla enempää kiitollinen kyllä. Uskomatonta, että mullekkin oli haluttu antaa tämmöinen kokemus, ajattelin että nämä jutut ei tosiaan olis minua varten olleet että mie olen vaan työtyttö. Aikamoinen hanke oli siis tämä Pelkkänä Korvana minulle 😀 . Aikamoinen vuosi oli tämä 2020.

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.
Heinäkuinen Heltsinki

Kiitos 2020, olit raju mutta paras evö

Moni voisi siis luulla, että Helillä on ollut kauhea vuosi, mutta ei se ole ollut pahakaan. Luojan kiitos olin nopea päätöksessäni kahvilan kanssa ja luojan kiitos lähden rohkeasti eri projekteihin mukaan. Se oli hyvä vuosi se. Olin toivonut muutoksia ja ollut niihin valmis. En kyllä silti tiennyt, että ne kaikki tapahtuu kerralla :D. Kaikkea pyytämääni sain  ja nyt vaan sitten hiomaan hommia. Ilman koronahässäkkää säätäisin varmaan vieläkin kahvilassa, mutta nyt tämä järjestyi näin nopeasti. Ei suinkaan kivuttomasti, mutta nopeasti jos ajattelee, että vuodessa kuitenkin tapahtunut ihan mahoton asioita. Toisaalta tykkään tehokkaasta tyylistä! Kertaakaan en ole itseni puolesta muuten pelännyt koronaa, läheisten toki. Ikinä en ole näin tervekkään ollut. Meni vuosi ilman flunssaa kokonaan. Pitääki heti koputtaa puuta!

Muistan kun terapeutti kysy multa reilu kuukausi sitten istunnossamme, että mitenkä Heli olet tuntunut aina ennen kannattelevan kaikkia muita, niin kuka kannattelee Heliä? Sanoin epäröimättä hetkeäkään, että universumi. Uskon vahvasti kaiken tarkoitukseen ja siihen, että kaikki tapahtuu oikeaan aikaan ja paikkaan. Tapaamme oikeat ihmiset hyvässä ja pahassa, jotka opettavat kukin tiettyjä juttuja meille itsestämme. Sen mie koen muutenkin olevan elämän tarkoitus, oppia ja kehittyä täällä ihmisenä ja toteuttaa omaa elämäntehtäväänsä, itseään. Minua kannattelee elämä, ja hyvin se kantaakin, kun antaa kannatella eikä pyristele vastaan vaan ottaa vastaan mitä annetaan. Epäonnistumisia en koe tehneeni ainuttakaan, ne on olleet oppimiskokemuksia mulle jokainen. Välillä on kovalevy opinnoista täynnä tai tili tyhjä, mutta silti sitä mennään eteenpäin koko ajan. Ja ylöspäin.  Elämää vaan kaikki, kuuluu kuvioon.  

Toivottavasti sieki pystyt katsoa vuottasi opin kautta kiitollisena ja otat vastaan 2021 sellaisena kun se tuleekaan. Korona näytti sen, ettei elämää voi kontrolloida vaan siihen sopeudutaan ja tehdään parhaamme siinä hetkessä. Valitaan itse tulevaisuutemme tekemällä tästä päivästä hyvä.  Toivotaan myös, että tämä maailma rauhottuu ja pääsemmä taas kaikki liikkumaan ja pysymmä terveinä kukin omaa järkeä ja vastuuta käyttäen. Tämä on ollu raju vuosi monella tapaa monelle, joten toipuminen saisi jo kyllä alkaa.  

Kaikkea hyvää juuri Sinun vuoteesi 2021 <3. Aika huikeaa, että jaksoit lukea tänne saakka. Kiitos  siitä <3

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.
Kuva by Katri Alatalo, Luontosi.fi korvikset
SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.

Terkuin,

 

Heli