Yrittäjän elämää 2020

Siitä on hurjasti aikaa kun viimeksi olen bloggaillu. Taisi liittyä aikaan ennen koronaan ja siihen, että olin tehnyt syksyn 2019 myötä päätöksen päästää irti työtaakasta hiljokseen luovuttamalla alkuun Kittilän Soma pois. Ei ollut helppo päätös, mutta tarpeellinen. Jostain pitää luopua, että pystyy keskittymään yhteen paikkaan edes kunnolla. Valitsin keskittyä Levin Somaan. 

Syksy oli kamala viime vuonna. Lapseni koulupolku alkoi tavalla mitä en toivo kenellekkään. Voin sanoa, että sydämiä meni rikki ja kyyneleitä tuli vuodatettua. Ne hoisin kuitenkin näin jälkeenpäin katsottuna rohkeasti menemällä aina päätyyn saakka. Se oli kaikille osapuolille varmasti paras ja oikein tapa toimia, jotta vastaavilta tilanteilta tultaisiin jatkossa välttymään. Oppikoulu meille kaikille. Neuvoni onkin kaikille, älkää hyssytelkö, älkää painako asioita villasella. Se on lopulta ihan kaikille parasta, vaikkei tosiaan helpoin tie. Tänään olen siitä kiitollinen kun katson jälleen alkanutta koulutietä. Se kokemus oli hyvä viitta mullekki omalla tielläni tavallaan. Tajusin, että haluan työjuttuja vähemmälle, jotta mulla on aikaa muullekkin elämälle. Somasta oli tullu mulle itse itselleni luoma vankila, kaikki muu elämä oli jääny. 

MAALISKUU

Talvesta 2020 piti tulla työnpuolesta kaikkien aikojen talvi – varmaan me kaikki alan toimijat täällä niin luulimme. Toisin kuitenkin kävi. Just kun olin saanut fyysisen hurjan puristuksen alta pois eli muutettua ja tyhjennettyä Kittilän Somasta pois kaiken irtaimiston myymiäni kalusteita lukuunottamatta, alkoi koronan äänet kuulua yhä kovemmin Levillekkin saakka. Siinä ihmeteltiin nykyisen valtiovarainministerin Matti Vanhasen taidenäyttelyn avajaisissa Levillä että miten me tervehditään kun kätellä ei saanut ja huokastiin helpotuksesta, että yli 500 ihmisen silloinen kokoontumisrajoitus ei koskenut meitä. Päivä oli taisi la 14.3. Hullun nopeaa kaikki sitten eskaloituikin sen jälkeen. Olin ihan sekaisin joka päivä muuttuvien ohjeistusten kanssa. Työaika meni uutisia selatessa ja paikkoja desinfioidessa, täys sesonkihenkilökunta päällä ja asiakkaita nolla. Samalla piti olla hereillä miten yt:t hoidetaan, lomautuslainsäädäntö jne. Ikinä niitäkään tehnyt aikasemmin.  Samalla pelkäsin toki, että nyt Somasta tulee joku julkinen koronalinko ja työntekijät sairastuu. Itse en niin välitä itsestäni kun on ajatus, että olen kokenut niin paljon pahempaakin, että luultavasti yhdestä koronastakin ehkä selviäisin. Mutta toki tuli pelko siitä, että kannan itsekkin oireettomana tautia ja sitten sairastutan jonkun toisen joka ei siitä sitten selviäkkään.

Muistan kun ke 19.3 päätin, että perjantaina laitamme kiinni. Luulin tuolloin et ohihan tämä menee ja pääsisäisenä ollaan jo taas auki. Suunnittelimme loppuviikon siinä vielä kesälistoja kahvilaan tyhjässä salissa ja siivoilimme paikkoja. Ei mennyt viikkoakaan kun tajusin, että minun yritys ei ole niin vakavarainen, että se kestäisi tulevia kiinteitä kuluja jos tilanne pitkittyy ja ensi talvikin olisi epävarma. Siitä syntyi nopea päätös irtisanoa toimitila mahdollisimman pian. Irtisanoin myös työntekijäni. Pakkohan se oli. Jälkeenpäin on ollut ikävä kuulla itsestään kirjoitettuja juttuja niin Jodelista kuin Suomi24:sta. Ihmiset osaa olla tosi ilkeitä, kaikki käännetään ja väännetään vaikka itse olen ollut tosi avoin kaikista käänteistä omassani ja firman somessa. En voi sanoa, että jutut loukkaa minua mutta ihminen minäkin vain olen ja  ihmettelen joiden halua parjata ja levittää perättömiä puheita. Ilkeys ja tyhjänpäiväinen kateus on asioita mitä en aina ymmärrä.

ONNETTOMUUS 

Mulla oli huhtikuu aikaa tyhjentää Soma. Myydä ruoat ja siirtää koneet ja kalusto isän talliin. Hyvään alkuun ehdin kunnes katkaisin nilkkani. Se onkin ainut kerta kun olen ikinä ollut itse sairaalahoidossa oman synnytykseni jälkeen. Kuusi viikkoa kipsi jalassa pysäytti kyllä tämän sähköjäniksen. Niinku kuuluki varmasti. Uskon, että kaikella on tarkoitus ja tämä onnettomuus tuli mulle kuin tilauksesta. Olen joutunut aidosti olemaan paikallani, miettimään mitä elämältäni haluan ja opetella askeltamaan uudesti. Äkkiä sitä kadottaa itsensä kun vaan paahtaa menemään. Paahtaminen loppuu kun olet naulattu sänkyyn.

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.

Pitkään olin jo toivonut muutosta, mutta olin jo kerennyt luoda niin ison vyyhtin ympärilleni, että sen selvittäminen tuntui mahdottomalta, ahdistavalta. Helpompaa oli hukuttautua päivän askareisiin ja siiirtää selvittämistä hamaan tulevaisuuteen. Nyt olin saanut hyvän syyn, eli koronan, laittaa pelin poikki ja aloittaa alusta. Siinä hoitu samassa rytäkässä kaikki, työsuhteiden- ja toimitilan purut, sopimusten purut –  kaikki. Kaikki ne miljoonat jutut joita olin pelännyt. Nyt tein ne. Kipsi jalassa en voinut saattaa loppuun itse tilan tyhjennystä niin luojalle kiitos korona-aikanakin mulla oli ystäviä, jotka auttoi tässä. Ikuisesti kiitollinen heille. Paska ja niin epämiellyttävä duuni kelle tahansa, mutta he auttoivat. Siitä tunne sä ystävän <3

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.

KEHITYSHANKE JA UUSI TYÖ

Siinä kun kipsi jalassa mietin kehitysrahahakemusta tehdessäni, että jos mulla ei olisi kahvilaa niin tuotteistamalla kombuchan ja raakakakun voisin pitää yhtiöni hengissä. Samalla taiteilisin voimataulujani ja tein niistä printtejä verkkosivuilleni. Kauppaani pääset btw muuten tästä : Cafe Soma verkkokauppa . Hankkeeseen uskottiin ja kehitystuki myönnettiin. Nyt se on siinä pisteessä, että olen tuotteeni tuotteistanut, tarviin ”vaan” tehtaat, jotka tekee niitä myyntiin. Itse en ole tehdas ja kotini ei ole tehdas. Haluan pyhittää kotini kaikelta massatuotannolta. Mikäli en löydä kyseisiä toimijoita, jää ne pöytälaatikkoon odottamaan aikaa parempaa. En ota niistä ressiä enää. Hetken otin, mutta en enää. Enempään en kykene, en halua ja minun intohimo sykkii nyt tähän mitä nyt teen työkseni. Yksi ihminen ei repeä sekään ihan kaikkeen vaikka haluaisikin. 

No mitä mie sitten teen nyt? Kun hilluin kipsi jalassa kotona otettiin minuun yhteyttä Leader Tunturi-Lapista ja kerrottiin, että heillä on tällainen yrittäjille suunnattu hanke Pelkkänä Korvana, jossa tavoite on auttaa yrittäjiä jaksamaan korona-ajan yli.  Siinä pyrkimyksenä on luoda yrittäjille avoin ja keskusteleva verkosto tänne Tunturi-Lappiin, kuunnella yrittäjiä, antaa vertaistukea, järjestää webinaareja jne ja minun tulisi vetää tätä. Kuulosti huipulta ja vaikken ole hanketyöntekijä oli minusta aihe niin tärkeä, että päätin ottaa toimen vastaan. Olen siitä päätöksestä ikuisesti kiitollinen, työ on ollut mukavaa, sopivasti haastavaa ja olen kokenut että olen siinä onnistunutkin hyvin tähän saakka. Tavoite oli saada 30 yrittäjän verkosto kasaan ja nyt meitä on jo 90. Uskomatonta miten mulle kävikin näin hyvä tuuri, että minua olivat ajatelleet tähän. Tästäkin luin juorupalstoilta, että olin luonut itse itselleni suojatyöpaikan. Semmosta se elämä on, puhetta mahtuu maailmaan. Sen olen oppinut kyllä.

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.

YRITTÄJÄT JA HEIDÄN HUOLI

On ollut ilo vetää jengiä ja saada aikaan tiivis verkosto. Avoimuus lisää avoimuutta ja siitä syntyy luottamuksellinen tila  missä voi olla oma itsensä  huoline ja iloineen. Hankkeelle selkeästi oli paikkansa ja vaikka ihan jo ilman koronaakin. Yrittäjää ei oikeasti pysty oikein ymmärtämään samallalailla kuin vain toinen yrittäjä. Kysykää keltä tahansa yrittäjältä. Koronan myötä yrittäjät jäi aika yksin ja on mukava, kun on luotettava ilmapiiri missä voi ajatuksiaan jakaa. Tulla kuulluksi, kuunnella itsekkin, antaa vertaistukea toinen toisilleen. Väliin sopivasti huumoria, podcasteja, livekohtaamisia kaksin kuin ryhmässä, omia työpajoja toinen toisille tarjottuna jne. Jokainen ottaa sieltä sen minkä haluaa. Se on se juju. Mikään hanke tai projekti kun ei saa lisätä stressiä enää tässä vaiheessa, pyrkimys on lievittää sitä. Jos toinen aalto tuleekin niin ihan niin yksin eivät yrittäjät enää täällä ole, nyt meillä on jo toisemme kuitenkin. 

Se minkä halusin myös tuoda esille tässä blogikirjoituksessa on se sana ja huoli mitä yrittäjiltä nyt tulee tässä maailmantilanteessa tänä korona-aikana on se, että tilanne on aidosti kestämätön täällä. Yrittäjät lapissa matkailun sektorilla elää nyt ihan veitsenterällä. Meillä on ryhmässä todellakin lähes sata yrittää alueelta ja se huoli on käsinkosketeltava. Tsemppaamme siellä toisiamme ja koitamme opetella yhdessä työpajoissa stressinhallintaa ja muita keinoja miten yhdessä selviämme, mutta emme voi sulkea silmiämme siltä mitä nyt silti tapahtuu. Se on läsnä se hätä ja epätietoisuus kokoajan. 

Kuuntelin eilen kolmatta tuntia kestävän ajankohtaiskatsauksen Suomen matkailualojen liiton toimitus- ja apulaisjohtajien Heli Mäki-Fräntin sekä Päivi Laatikainen-Mattson ajatuksia ajasta. He tekevät siellä kovaa työtä ja koittavat lobata ääntään kuuluviin parhaansa mukaan, mutta on muutamia juttuja mitä pitäisi vaan tuoda enemmän esille. Etenkin yrittäjähanketta vetävänä tiedän, että nämä on aitoja huolia ja kaikkia toimenpiteitä ei ole vielä tehty mitä pitäisi ehdottomasti tehdä että saadaan alueen elinkeino pidettyä hengissä koronan yli.

Korona väistämättä iski ihan kaikkialle, eri tahtiin eri aloilla. Suomessa se näkyi matkailussa samantien. Moni ala tulee nyt viiveellä perässä, me otimme iskun heti. Matkailu on laaja sektori. Siihen kuuluu myös matkanjärjestäjät, varustamot, eri kuljetusyhtiöt etc. Ala koskee 142 000 työntekijää Suomessa ja tuo huomattavan määrän tuloja sekä työpaikkoja. Myös välillisesti kaupan sekä muiden palvelualojen myötä. Olen nyt koittanut olla aidosti Pelkkänä Korvana täällä ja koen yhdessä näiden SMALin edustajien sekä yrittäjien sanansaattajana, että toimet eivät ole olleet riittäviä valtion tasolta. Tarvitaan lisätukea.

UUDET ONGELMAT 

Olemme nyt matkailualueella siinä pisteessä, että moni ongelma konkretisoituu pian. Esimerkkinä mainittakoon lomautukset. Matkailualan työpaikat ovat pieniä , alta 10 hengen, suurin osa alta 5 henkilön työpaikkoja. Työsuhteet ovat kuitenkin pitkiä. Alkaa olla 200 lomautuspäivää kasassa, jolloin työntekijä voi irtisanoutua itse ja sen katsotaan olevan työpaikan irtisanominen eli työpaikka voi joutua maksamaan vaikkapa 6 kk irtisanomisajan palkan. Ja mistä se maksaa kun kassat on jo nyt tyhjät? Ja mihin tämä työntekijä uudelleentyöllistyy, jos tästä kohta ei ole työpaikkoja enää? Nyt on ollut jo vaikeuksia maksaa kesälomarahoja niin tämä irtisanomisaalto vie väistämättä konkursseihin. Tarvitaan lomautusaikaan pidennystä. Tarvitaan palkkatukea selkeästi palkkoihin. Kehittämisraha oli jees, mutta kuten yrittäjätkin ryhmässämme sanovat niin miksi kehittää kun ei tiedä kelle täällä näitä kehitetään. Tuleeko ketään? Kiva ajatus on liikennevalomalli ja matkailuputki, mutta kuka sellaiseen haluaa? Tokion ensiarvoisen tärkeää luoda turvalliset puitteet matkailulle, sitä kukaan ei väitä vastaan. Mutta pelastaako nuo mallit kaikkea? Miten toteutus? Mietin että jos mulla ois kahvila yhä Levillä, niin tulisiko sinne ”putkesta” ketään, jos kerran kaikki on turvallisessa kuplassa järjestettyä ja poikkemia ei sallittaisi. Onko kahvilat ja kaupat kusessa ensi talvema, likaiset synninpesät? 

Se mikä SMALin mukaan myös hiertää sanansaattamisessa eteenpäin on asenne. Matkailua ei pidetä tarpeellisena toimintana tällähetkellä. Matkailuhan sen alunperin tänne toikin. Siinä ilmapiirissä työ on koettu haastavaksi. Matkailun ei ymmärretä olevan nyt sellainen, mitä pitäisi ihan erikseen tukea, vaikka tarvittaisiin ihan oma matkailualan elpymispaketti. Oma strategia, rajoitukset vähemmälle. Omasta mielestäni myös jokaisen yksilön omaa vastuuta pitäisi korostaa enemmän omissa toimissaan. 

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.

KOKO ELÄMÄ UUSIKSI – KEVÄT

En tiedä miten tästä tekstistä nyt tämmöinen kannanottokin lopulta tuli.Halutti vaan luoda tänään tekstiä. Oli ajatus ehkä alunperin kertoa enempi työn vaihtumisen fiiliksistä, siitä kun opettelet kävelemään uudestaan ja siedät kipua vielä pitkään ennenkuin jalkasi on terve. Miettiä sitä kuinka kiitollinen sitä on, että ylipäätään on vielä kaksi jalkaa! Ei ole itsestäänselvyyksiä. Mietin, että kerron kuinka onnellinen olen silti kaikista näistä siinä hetkessä ikäviltäkin tuntuneista asioilta ja kuinka ne oli toivottuja lopulta. Itkin Iltalehdessä Soman menettämistä, mutta itkin samalla myös helpotusta. Nyt sen tiedän ja uskallan sen hyvin sanoakkin. Rakastan itse tilannettani, jossa mulla ei ole nyt kiinteää kahvilaa, enkä ole työnantaja  enää. Eteenkään aikana jona yksi aivastus on monen päivän koronatestijonoon meno ja sairaslomia on siellä täällä. Työnantajayrittäjyys palvelualalla on kova laji ja ihmettelen miten ikinä jaksoin noin pitkään. Nyt haluan vaan myydä Soman pois, kaikki koneet ja kalusteet. Tuo tie on nyt nähty. Olen rakastanut joka hetkeä tänä kesänä kun olen voinut olla vapaa ja kaikki mitä olen suunnitellut, olen tiennyt että ne toteutuu. Hallitsen jälleen aikaani ja elämääni, en ole enää vankilassa.  Oisin voinu tuon kevään jutut ja tunnetilat, jotka vaihtu päivittäin,- pilkkoa kymmeneksi eri tekstiksi, mutta tiivistin ne nyt näin. Jotenkin haluan vain tehdä oman osani sanansaattamisessa tärkeäksi kokemalleni aiheelle eli yrittämiselle ja koska en itse pelkää laittaa itseäni likoon niin tämä tuntui sopivalta tänään. Aikomukseni on nyt herätellä blogi taas enempi henkiin, sillä nyt on pussin suu taas avattu ja mulla on paljon juttuja mielenpäällä 😀 

Mukavaa viikonloppua kuitenki just Sulle, kiitos että luit! Toivottavasti saat tehdä viikonlopun aikana asioita joista nautit. Se kun on niin tärkeää. Me mennään nyt illasta Pelkkänä Korvana ryhmäläisen kans Savipajaan Kurtakkoon valamaan savea. Maaret siellä on meidät sinne kutsunut ja tiän jo nyt, että on tulossa hauska ilta! 

SomaStyle | Heli Alatalo, Cafe Soma Oy.

Ensikertaan <3

Heli